Muistiinpano ·
Lokstallet on vanha veturitalli Vaasassa. Syyskuun viimeisenä perjantaina se oli täynnä muusikoita, tuottajia, buukkaajia ja opiskelijoita: ihmisiä, joiden ansiosta alueella on oma äänensä.
Aluestrategioiden kirjoittajat ovat yleensä jossain muualla. Tällä kertaa he istuivat kanssani lavalla: kansanedustaja Joakim Strand, uumajalainen kunnallispoliitikko Janet Ågren ja Fabian Baßenhoff Hamburg Musicista. Kysymykset esitti Anna Måtts-Fransén alueen kehitysyhtiö VASEKista. Jo pelkästään sen vuoksi matka kannatti.
Luovuus ei ole sivuprojekti
Anna aloitti kysymällä, uskonko todella, ettei luovuuden pitäisi olla sivuprojekti. Uskon. Useimmat organisaatiot kohtelevat luovuutta kuin tyky-päivää: mukava juttu, joka järjestetään jossain muualla ja leikataan ensimmäisenä, kun budjetti kiristyy. Luovat tekijät kutsutaan koristelemaan strategiaa, ei koskaan kirjoittamaan sitä.
Tulin kulttuurin pariin toiselta puolelta: kauppakorkeakoulu, startupit, raha. Vuosia olin luovien seurassa se bisnesmies ja bisnesväen seurassa se luova tyyppi. Kumpikin maailma opetti minulle saman: bisneksellä on rakenteet, luovilla tekijöillä se, minkä takia ihmiset ylipäätään tulevat paikalle.
Anna rahat luovien käsiin
Alueet kuulevat luovia tekijöitä ja antavat sitten budjetin jollekulle muulle. Raha menee sille, joka osaa parhaiten täyttää hakemukset, ja sitten kaikki ihmettelevät, miksi lopputulos tuntuu esitteeltä.
Anna luoville budjetti, päätökset ja niihin kuuluva vastuu. Jotkut epäonnistuvat. Niin käy myös hankkeille, joita johtaa joku muu. Ero on siinä, että kun luovat tekijät johtavat, epäonnistumisistakin jää jotain jäljelle: skene, tapahtumapaikka, ihmisiä, jotka tuntevat nyt toisensa.
Tuodaan maailma tänne
Tuoreen Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan 58 % luovan alan kasvuyrityksistä tarvitsee paljon tukea kansainvälistymiseen. Tavallinen vastaus on lähettää tekijöitä maailmalle lentolippu kerrallaan. Minä kääntäisin asetelman. Slush toi maailman sijoittajat Helsinkiin vuoden pimeimpinä viikkoina. Hampurissa on joka syyskuu Reeperbahn Festival. Suomi voisi tehdä saman omille luoville tekijöilleen.
Mitä 10 miljoonalla pitäisi rakentaa
Viimeinen kysymys: 10 miljoonaa euroa, yksi luova hanke. Vastasin: koti, ei taas yhtä festivaaliviikonloppua. Horst toimii ympäri vuoden entisellä sotilasalueella aivan Brysselin pohjoispuolella: festivaali, klubi läpi talven ja ateljee, jossa taiteilijat, arkkitehdit ja yhteisö muovaavat paikkaa yhdessä.
Istuimme tätä puhuessamme vanhassa veturitallissa. Rakennukset ovat jo olemassa. Luottamus puuttuu.
Mitä jäi käteen
- Luottamus on puuttuva budjettirivi. Raha ilman luottamusta tuottaa hankkeen. Raha ja luottamus yhdessä synnyttävät skenen.
- Tapahtumien tekeminen on taito. Luovat täyttävät salit ilman budjettia ja lyhyellä varoitusajalla. Useimmat viralliset tapahtumat eivät pysty samaan kymmenkertaisella rahalla.
- Tekoälyn aikakaudella yhteenkuuluvuus on niukka hyödyke. Tekoäly osaa kirjoittaa esitteen, mutta se ei saa salillista ihmisiä tuntemaan jotain yhdessä. Se on Aikaa olla ihminen -puheeni ydin.
Mitä mietin yhä
Kaikki lavalla olleet olivat samaa mieltä siitä, että kulttuurin paikka on aluestrategian keskiössä. Mutta useimmat näiden strategioiden kirjoittajat eivät olleet paikalla. Seuraava vastaava paneeli pitäisi järjestää elinkeinoelämän tapahtumassa, luovat tekijät vieraina. Jos järjestät sellaisen, tulen mielelläni mukaan.
Kiitos DUNKille ja Nordic Music Creatorsille Aurorasta, Fredrik Furulle ja Hilde Talus Losvikille kutsusta sekä Simone Åbackalle kuvista.